Summer came back in a tiny plastic box.

Even though we hate to admit it, winter is making it's comeback once again. Every night it gets dimmer just a little bit earlier than the night before. I'm having a hard time putting my full length jeans on when I just got used to wearing my denim shorts. What about Christmas decorations that are going to surround us in a few months? I don't know about the others but I'm not ready to set my mind up for that just yet.

Not only winter is making comeback. Luckily for all of us who happen to enjoy danceable harmonies combined with pure acoustic sounds, I now proudly announce that Colbie Caillat's second studio album 'Breakthrough' has been released all over Europe on the 24th August. In fact we should be very excited about it since we got have fun with this sweet sugar one day more than her home natives in USA where the same album got it's release a day after!

Someone who already is familiar with Colbie's music should not feel afraid nor prejudiced, this one is not going to let you down. 'Breakthrough' is one of those pop albums that takes you right there instantly. 'I won't' and 'Begin Again' are the perfect song choices as album starters. What makes this album interesting is that out of around 50 songs written by Colbie with her trusted co-producers Mikal Blue and Jason Reeves, American Idol judge KaraDioGuardi, Rick Nowels and a few others, the chosen dozen of songs that made it to the actual album were picked by Colbie Caillat's very own fans.

It could be seen as unfortunate that 'Breakthrough's is not very successful at surprising. Once you're finished with a song and moving to to the next you have already forgotten the song you just heard. Positively you are already so into that new song that you just don't care! This music is not to shock you but more than likely to please you. Colbie's soft voice is a real soul repairer. It's not hard to figure out that everything on the album is been written nowhere else than in Hawaii.

I advice you not to stress about the fact that this 'Breakthrough' is not necessarily going to break through your inner critic fence. Chill out. Jump into your pathetic wool socks and wrap yourself into something warm, close your eyes and let yourself to be flown away to a warm paradise island with Colbie Caillat.

Listen to:

I Won't
Droplets (feat. Jason Reeves)
Fearless
I Never Told You
Fallin' For You

...and the rest of the songs!

Colbie performing her second album's first single 'Fallin' for you'



Also listen to samples of the songs on Colbie Caillat's MySpace.

The World is on Fire

Hello friends and strangers! It's been a long time since I posted something proper. I lost my camera just before summer and then I moved to Helsinki for a few months to work as an intern in a really cool company that develops virtual communication tools in the virtual media field. Sounds very strange but it was one of the coolest experiences I've had. I enjoyed my time there so much and I learned so much about running a business and working with different kinda people.

Now back in Turku. Back to school. It's boring. I hate it. Don't know why I'm doing it. At least I'm having a good time reading my psychology books! ANYWAY...


I'm in love with a new band! It's based in Turku and it's called...The Streams! I went to see their gig last Friday and I was so blown away by the amount of energy they produced on the stage. Their music is very danceable, upbeat and positive (which is so rare in Finland!). Band's singer-guitarist Mitja Kiviluoto is amazing at what he does. Eventhough the music is mostly pop(ish) he carried out some damn nice guitar solos. Drummer is my favourite of all time Mikko Siusluoto who also plays drums in Traffic Island and bassist Timo Saari really knows good falsetto!


Check out their music on The Streams MySpace and buy their EP if you like what you hear!
P.S. Join The Streams group on Facebook!

It's really worth checking out, I'm sure you will love them as all my friends do!

Photos are The Streams official promo shots by Markus Schulte.

.

Stanley

Törmäsin tälläiseen bändiin ihan sattumalta MySpacessa. Kyseessä on turkulainen kokoonpano, jonka tyyli on maispeississä määritelty 'alternative indie rock'. Mielestäni tällä ryhmällä on kuitenkin aika mainstreamiin kallistuva suuntaus, voisin kuvitella kuulevani tätä settiä radiossa.

Ihmettelen tässä nyt vain sitä miksi en ole koskaan aiemmin bändistä mitään kuullut. Olen pyörinyt Turussa vasta viime marraskuusta lähtien, mutta kuitenkin aika lailla ollut kaupungin musamenoissa mukana. Sivuilla lukee, että bändi työstää tällä hetkellä uusia biisejä, joten ehkä he ovat olleet tarkoituksellisesti piilossa kuluneena vuonna.

Visiteeratkaa ihmeessä bändin MySpacessa ja kertokaa mulle mitä mieltä olette! Omaksi suosikikseni kehkeyty heti biisi nimeltä 'Zenith'. Kuvan poimin täältä.

Could this man be the next Jack Johnson?

Artistinimeä 'Milow' käyttävä Jonathan Vandenbroeck on Belgialainen laulaja ja säveltäjä. Hän ponnahti esiin Belgialaisen rocklehden bändikisassa, jonka jälkeen häneltä on ilmestynyt kaksi pitkäsoittoa 'The bigger picture'(2006) ja 'Coming of age'(2008). Hiljattain kansainvälisesti julkaistu albumi, laulajan omaa stagenimeä kantava 'Milow' sisältää kappaleita sekä ensimmäiseltä että viimeisimmältä levyltä.



Lupaavin hitti on musakanavilla tällä hetkellä ahkerasti pyörivä 'Ayo Technology' joka on alunperin kuultu 50 Centin, Timbalandin ja Justin Timberlaken esittämänä. Ei kannata antaa biisin alkuperän hämätä - Milown versio on aivan erilainen ja kaiken lisäksi todella hyvä. Ainoa ongelma on, että biisi on siitä huolimatta aika yksinkertainen, siihen kyllästyy nopeasti.

Kuunneltuani miehen koko tuotannon voisin sanoa, että hänen tyylinsä muistuttaa aika ajoin vähän usalaista country-poppia, mutta minun ärsytysrajaani se ei ole kuitenkaan onnistunut ainakaan vielä ylittämään. Erittäin rentoa ja mukavan fiiliksen tuovaa musiikkia. Suosittelen!

Tässä minun tämänhetkinen suosikkini, 'You don't know'



Milow MySpacessa

Kuvalähde

Kelly Jones: Only the names have been changed

Today was something like this.

Ostin tällaista "energiajuomaa", kun tölkki oli niin ihkusöpö! Valitettavasti maku ei ollut hääppöinen. "Voimaa viljasta"...siis aha. Mallasuutetta! Selvisi sitten sekin mysteeri, että miksi tää litku maistui laimennetun kaljan ja mansikkasidukan sekoitukselle. Kysymysmerkkinä on vielä se, missä nämä kovin mainostetut luonnon mineraalit, kun takaselostessa mainitaan vain tiivistemehu, vesi ja aromit. Olisi ollut sitten edes kofeiinia hemskatti! :( P.S. Eivät kanssaihmiset yhtään ihmetelleet Kelassa, kun kuvasin limutölkkiä.

EDIT: Tuli tässä muuten just mieleen, että tarkoittaako toi "voimaa viljasta" nyt sitä, että kannattais alkaa juomaan alkoholitonta olutta? Saako mallasuutteesta oikeesti voimaa? Eli bisse on JEES. Nyt se on todistettu!

Oli hauskat sessiot itseni kanssa Sevillan vessassa. Erittäin mielenkiintoista, eikö?

Mikä voisikaan olla mieltä kohottavampaa, kuin pari onnistunutta diivaotosta!



Loppukevennyksenä pikkuveli ja pikkuveljen itse askartelema merimieshattu!

Mussukka.<3

LEVYARVOSTELU: ANNA PUU

Päätin pistää testikuunteluun Idolsista pinnalle ponnahtaneen Annan Puustjärven eli Anna Puun tuoreen albumin, joka on mielikuvituksekkaasti saanut nimekseen 'Anna Puu'. Täytyy sanoa, että en ollut yllättynyt siitä tosiasiasta, että levy on ihan kuunneltava.

Havaitsin Annassa jo Idolsin aikana poikkeavaa potentiaalia ja tyylitajua, jota ei muissa kilpailijoissa ole koskaan aiemmin ollut. Huhtikuussa radiosoittoon päässyt esikoissinkku, hieman klisesesti nimetty 'C'est la vie' on perushumppaa, joka todennäköisesti on ihan hyvä kesärallatus, mutta mielestäni se ei todellakaan ole levyn vahvin kappale.

Henkilökohtaisiksi lemppareiksi muotoutuivat rauhallisen svengaava 'Kolme vuodenaikaa' ja erityisesti herkkä kipale nimeltä 'Mestaripiirros'. Tyylillisesti albumi on hyvä kokonaisuus folk-tyylisiä veisuja ripauksella Duffya ja Rauli 'Badding' Somerjokea. 'Palava tuuli' on hyvä esimerkki vanhaa suomi-iskelmää huokuvasta tunnelmasta. Käsittääkseni Egotripin laulaja-kitaristi Knipi on ollut mukana säveltämässä/tuottamassa levyn biisejä ja sen myös kuulee, positiivisessa mielessä tietysti.

Uskaltaisin väittää, että tämä on laadukkainta kamaa mitä Idols-koneisto on onnistunut tähän mennessä saamaan aikaan. Suosittelen Anna Puun musiikkia kaikille, jotka pitävät Egotripin tai vaikkapa Jipun kaltaisesta fiilistelymusiikista.



P.S. 'Anna Puu' löytyy Spotifysta

Kuvat hain täältä ja täältä.

DYNAMITE!

Ystäväni Angeli järjesti eilen illanvieton pääsiäisen kunniaksi. Tarjolle neiti oli tehnyt itse sushia ja täytekakkua. Jotain kanaakin kuulemma oli, mutta minun myöhästyminen rankaistiin sillä, että jäin paitsi siitä hyvästä. Hävytöntä. No ei kai! ;) Sushi oli taivaallista ja makea kakkukin maistui suolaisten sushirullien jälkeen.

The Friend

Kaikki olivat menossa Dynamoon katsomaan The Friendiä ja sinne minäkin sitten jonkinmoisen suostuttelun ja lahjomisen(:D) ansiosta ajauduin. Itse en ole bändin tuotantoon perehtynyt sen syvemmin, mitä nyt olen Sparkling in the rain -musavideon joskus bongannut joltain musakanavalta ja nähnyt nimen mainosjulisteissa. Keikka oli juuri sitä mitä siltä odotinkin. Nopeatempoista ja melodista indie pop/rockia. Kundit soittivat hyvin yhteen ja viihdyin lavan edessä koko keikan ajan. Kuitenkin aikalailla peruskamaa ja materiaali hukkuu mielestäni kymmenien lähes identtisiltä kuulostavien indiebändien sekaan. Sinäänsä harmi, että The Friendin kaltaiset bändit eivät koskaan pääse kunnolla esille, sillä suomalaisten musiikkimaku sattuu vain olemaan sitä mitä se on.

Brightboy

Ilokseni sain tietää, että Brightboy esiintyisi The Friendin jälkee. Brightboyta en ole koskaan aikaisemmin kuullut livenä, mutta muutama vuosi takaperin ihastuin bändin 'Vanity fair' kappaleeseen. Ensimmäistä kertaa kuulin musiikkia suomalaisen bändin tekemänä, joka kuulosti tuoreelta, omaperäiseltä ja ennenkaikkea - hyvältä! En ole enää moneen vuoteen tunnustautunut yhdenkään suomalaisen bändin tai artistin faniksi, mutta nämä tyypit kyllä saivat mulla tanssijalan vipattamaan sellaiseen tahtiin, että oksat pois! Kaikki biisit vetivät mukaansa, vaikka en ollut niitä ennen kuullut ja bändi soitti niin tiukasti yhteen että lateksipöksytkin tuntuisivat sen jälkeen verryttelyasulta.

Yhteenveto

Kumpaakin bändiä menisin ehdottomasti katsomaan uudelleen. On ilo huomata, että Suomen musiikkitarjonta on kovaa vauhtia kirimässä kiinni kansainvälisiä standardeja. Näitä poikia ei edes hävettäisi esitellä ulkomaan tuttaville. :)

Last night

Machinae Supremacy ei ihan täysin vastannut odotuksiani. Ensinnäkin odotin bändin ulkoisen annin olevan muuta kuin viisi vähän päälle kolmekymppistä, hyvin kaljoitellutta tyyppiä. Nojoo, musiikki oli ihan OK tasoa, mutta MySpacen ja musavideoiden välittämä maagisuus ei välittynyt liveyleisöön. Simulacrum veti hyvin. Valitettavaa oli kuitenkin, että settiä jouduttiin lyhentämään ajanpuutteen takia. Nikke on kehittynyt laulajana paljon ja koko keikka oli nautittavaa kuunneltavaa, vaikka en progemetallia muuten fanittaisikaan. Tyypit soitti pro-meiningillä ja tunnelma oli katoszza!

Keikan jälkeen lähdettiin Chrisun luo cocktail-jatkoille. Niki ei kuitenkaan ryhtynyt baarimestariksi jääpalojen puutteen takia, Nicholasin sanoin: "no compromising". Salmarishotit ja rommi kelpasivat kuitenkin kaikille ja lystiä riitti, vaikka COCKtaileihin emme päässeetkään käsiksi.

Missasin yöbussini ja jatkot venyivät odotettua pidempään. Käveltiin Oskarin kanssa Nummelta keskustaan ja hyppäsin päivän ensimmäiseen bussiin klo. 6.30. Maksoin aikuisen hinnan! Siitä tulee aina sellainen "hyvä ihminen" -olo. :D