Muumimaailma<3

Oltiin tänään Naantalissa nauttimassa kevätauringosta ja mentiin Muumimaailmaan Kailon saarelle. Oli mahtia!

Meitsi (+Joona ja jotain randomeja).

Mie ja Joona

Twisted and confused.

I posted this yesterday but deleted it since I felt like it was too personal and negative...but, whatever. Here we go.

I've had this weird feeling for a little while now and as it grows I'm starting to feel physically sick. My music. I had this talk with a guy who's in the industry and he put all these strange thoughts into my head, since then I've been more or less fucked up in my head.

What the HECK am I going to do? I wanna make a career out of this but what kinda choices I should make to make it actually happen. Should I make more commercial music, maybe that's where the money lays. Maybe I should just do something totally different knowing that there's only a tiny little chance that many people will absolutely love it. Otherwise it's gonna be me playing for my mom's pupils for the rest of my miserable life.

Maybe my music IS commercial? Maybe that's just who I happen to be and I should take a full advantage of it. Or maybe I should just relentlessly rape my music and start writing lyrics in Finnish. Okay, that's never gonna happen. Recently I tried to figure out a backing track for my new song and my mind was totally blank. All I came up with was this pathetic shitty four chord piano thingy , which is repeated in every single cheesy Westlife song you could imagine.

There should be more to this. I should be able give more.

Whatever I will end up doing it has to come from the heart. But what the hell I am to do when I don't even know who I am! All I know is that right now I'm only able to think in English. WTF.

One DAMN interesting day.

Bilteman parkkipaikalla (Ikea taustalla).

Autossa.


Pikqvelii<3>

Eikä yhtään ADHD...

A strange moment.

Wååt!

Ruissalo RRRocking!

Oltiin tosiaan ystäväni Mikon eli Pepen kanssa Ruissalossa kuvaamassa lauantaina. En itseasiassa tiennyt, että näin tulisi käymään, olin ottanut kitaran messiin ihan muuten vaan, koska tykkään rämpytellä. Tässä pari kuvaa nyt aluksi. Lisää luvassa kunhan vain kiristän Pepeä vähän lähettelemään niitä mulle lisää. ;)

P.S. Ylläoleva kuva on vitsi! Itku pitkästä ilosta, taskussa ollut kitaran capo tippui laiturin lankkujen välistä mereen. Hemmetin 20 euron metallikappale, mutta voi, niin tärkeä minulle! :(

Tässä meitsi on aika jäätävän näköinen, mutta Mikko muokkasi hienosti tästä tällaisen taidekuvan, pointsit siitä!

Tämä oli ehkä minun suosikkini koko kuvaussaldon kuvista, mutta lisää suosikkeja on luvassa myöhemmin. Myös uusi kuva banneriin on tulossa, luulisin niin. :)

On nyt sitten pakko fiilistellä, kun kuvausten sun muiden jälkeen suunnattiin takaisin Turun keskustaan ja kiivettiin Vartiovuorelle, vaikka kovasti ensin koitin junnata vastaan. It was worth it! Nostalgisen fiiliksen, teinipussikaljoittelun, ikuisti jälleen kerran Mikko a.k.a Pepe.

Äiti kokkaa, Part 1: HerkkusäNpylät!

Ei muuten varmasti kenenkään muun äiti paista näin herkullisen "rapsakoita" sämpylöitä! "Mitä sä siellä kuvaat? Etkai sä nyt mee kenellekkää nauramaan mun keittiötaitoja!!" Ehh-een. Uhuhuu MAMAAA!:DDDDDDdddddddd

The Voice vol.1

Tässä ensimmäinen lempparini sarjassa 'Da' Voice' ;). Maria Mena on 23-vuotias singer-songwriter. Löysin tämän norjalaisen lahjakkuuden YouTuben kautta noin puoli vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut täysin lumoksissa hänen tuotantoonsa. Menan tyyli on ihanan raikas ja sanoituksissa on tiettyä asennetta, joka erottaa hänet edukseen muista samantyylisistä naislaulajista. Hän nousi kuuluisuuteen jo 16-vuotiaana Norjassa ensimmäisellä singlellään 'My lullaby' jonka sävelsi 13-vuotiaana vanhempiensa avioeron jälkimainingeissa. Menan kaikki kuusi studioalbumia ovat nautittavaa kuunneltavaa ja kuvailisin niiden antia hyvin sielukkaaksi popmusiikiksi. Viime vuonna hän julkaisi albumin nimeltä 'Cause and Effect' ja sen läpikuunneltuani ilahduin positiivisesti, sillä neidin tuotanto tuntuu sen kuin vain paranevan. Suosittelen kaikille lämpimästi tutustumista tähän Skandinavian enkel'ääneen tunnelmavalaistuksen kera ennen nukkumaanmenoa. :)

DYNAMITE!

Ystäväni Angeli järjesti eilen illanvieton pääsiäisen kunniaksi. Tarjolle neiti oli tehnyt itse sushia ja täytekakkua. Jotain kanaakin kuulemma oli, mutta minun myöhästyminen rankaistiin sillä, että jäin paitsi siitä hyvästä. Hävytöntä. No ei kai! ;) Sushi oli taivaallista ja makea kakkukin maistui suolaisten sushirullien jälkeen.

The Friend

Kaikki olivat menossa Dynamoon katsomaan The Friendiä ja sinne minäkin sitten jonkinmoisen suostuttelun ja lahjomisen(:D) ansiosta ajauduin. Itse en ole bändin tuotantoon perehtynyt sen syvemmin, mitä nyt olen Sparkling in the rain -musavideon joskus bongannut joltain musakanavalta ja nähnyt nimen mainosjulisteissa. Keikka oli juuri sitä mitä siltä odotinkin. Nopeatempoista ja melodista indie pop/rockia. Kundit soittivat hyvin yhteen ja viihdyin lavan edessä koko keikan ajan. Kuitenkin aikalailla peruskamaa ja materiaali hukkuu mielestäni kymmenien lähes identtisiltä kuulostavien indiebändien sekaan. Sinäänsä harmi, että The Friendin kaltaiset bändit eivät koskaan pääse kunnolla esille, sillä suomalaisten musiikkimaku sattuu vain olemaan sitä mitä se on.

Brightboy

Ilokseni sain tietää, että Brightboy esiintyisi The Friendin jälkee. Brightboyta en ole koskaan aikaisemmin kuullut livenä, mutta muutama vuosi takaperin ihastuin bändin 'Vanity fair' kappaleeseen. Ensimmäistä kertaa kuulin musiikkia suomalaisen bändin tekemänä, joka kuulosti tuoreelta, omaperäiseltä ja ennenkaikkea - hyvältä! En ole enää moneen vuoteen tunnustautunut yhdenkään suomalaisen bändin tai artistin faniksi, mutta nämä tyypit kyllä saivat mulla tanssijalan vipattamaan sellaiseen tahtiin, että oksat pois! Kaikki biisit vetivät mukaansa, vaikka en ollut niitä ennen kuullut ja bändi soitti niin tiukasti yhteen että lateksipöksytkin tuntuisivat sen jälkeen verryttelyasulta.

Yhteenveto

Kumpaakin bändiä menisin ehdottomasti katsomaan uudelleen. On ilo huomata, että Suomen musiikkitarjonta on kovaa vauhtia kirimässä kiinni kansainvälisiä standardeja. Näitä poikia ei edes hävettäisi esitellä ulkomaan tuttaville. :)

Cease

I don't know where I am going
My feet won't stop although I'm trying
They say I must keep running
I feel like I'm just slowing down

Why my body will stop breathing
If my soul is still alive
Is it true that there's a meaning
To this life

Let it out
Let it out
Let it out
There will be some traces of you around
Say it out aloud
What goes around will come back to me
Say it out
Say it out
Say it out

Have to keep my eyes wide open
While I'm still able to see
Have to stop and start to listen
As long as my ears can hear

I cannot sleep when I start to wonder
How all this have to end someday
Is it true that there's a meaning
Or will our hearts just cease and die

Last night

Machinae Supremacy ei ihan täysin vastannut odotuksiani. Ensinnäkin odotin bändin ulkoisen annin olevan muuta kuin viisi vähän päälle kolmekymppistä, hyvin kaljoitellutta tyyppiä. Nojoo, musiikki oli ihan OK tasoa, mutta MySpacen ja musavideoiden välittämä maagisuus ei välittynyt liveyleisöön. Simulacrum veti hyvin. Valitettavaa oli kuitenkin, että settiä jouduttiin lyhentämään ajanpuutteen takia. Nikke on kehittynyt laulajana paljon ja koko keikka oli nautittavaa kuunneltavaa, vaikka en progemetallia muuten fanittaisikaan. Tyypit soitti pro-meiningillä ja tunnelma oli katoszza!

Keikan jälkeen lähdettiin Chrisun luo cocktail-jatkoille. Niki ei kuitenkaan ryhtynyt baarimestariksi jääpalojen puutteen takia, Nicholasin sanoin: "no compromising". Salmarishotit ja rommi kelpasivat kuitenkin kaikille ja lystiä riitti, vaikka COCKtaileihin emme päässeetkään käsiksi.

Missasin yöbussini ja jatkot venyivät odotettua pidempään. Käveltiin Oskarin kanssa Nummelta keskustaan ja hyppäsin päivän ensimmäiseen bussiin klo. 6.30. Maksoin aikuisen hinnan! Siitä tulee aina sellainen "hyvä ihminen" -olo. :D

Tomorrow tomorrow...

Jaahas. Tällaisia bändejä tänään katsomaan. Sain Christianilta eilen vapaalipun, koska hänen bändinsä (Simulacrum) on lämppärinä. Vaikka en hevin ystävä olekaan, niin jopa Adamantra sai mut lämpeämään, kun Chrisu kuuntelutti mulla jotain niiden kappaletta. Odotan siis ihan odottavaisin mielin illan keikkaa. Kaikki messiin, liput maksavat tietääkseni 9 euroa ja keikkapaikkana siis TVO ja soitto alkaa joskus kymmenen jälkeen. :)

The House of Love

Oli pakko tulla avautumaan tänne nyt! Löysin yhden tosi kovan bändin, josta en ole koskaan ennen kuullut. Kiitos tästä lähtee Keithille, joka oli lisännyt kyseisen bändin musiikkivideon Facebookiinsa josta sen bongasin. Jos mahdollista, niin tutustu näin aluksi kyseisen bändin -98 ilmestyneeseen Best of -levyyn jolta löytyy kaikki bändin hitit. Toinen Keithin feissistä bongattu bändi oli Pretty Things -bändi. Rokkikokoonpano, joka vaikutti samaan aikaan kuin Rollarit ja Beatlesit, mutta jäi jostain syystä varjoon. Sain just musaorkut AHH!

Kuuntele tämä!

Sunshine came out today

Oltiin ystäväni Pepen kanssa tänään Turun Nummessa nauttimassa kauan kaivatusta kevätauringosta. Ostettiin ärrältä eväät ja kiivettiin kallion kielekkeelle ihastelemaan ohikulkevaa liikennettä. Otin mun elektroakustisen mukaan, koska tarkoituksena oli vielä kalliosessioiden jälkeen mennä Christianin luo käymään läpi jotain biisejä ja myöhemmin sitten viedä kitara Jussille, sillä raukalla kun ei omaa metallikielistä ole. Jalomielisenä olen päättänyt ryhtyä kauppaamaan kyseistä kitaraa hänelle. Jussi ottaa Annin kitaran koesoitolle, eikö niin? ;)

Soitettiin niin kauan, että sormet kohmettuivat tunnottomiksi. Tälläinen videopätkä tuli:

Happy days!

Jee!

Mulla on nyt ihan oma blogi. Tänne aion päivittää tietoa musiikkihommista ja pölistä vähän kaikesta muustakin. :)